Suomalaiset ovat varsin metsästykseen innostunutta kansaa kansainvälisellä tasolla. Metsästys onkin suosittu harrastus Suomessa, ja maasta metsästäjiä löytyy noin 300 000 kappaletta. Luku pohjautuu vuosittaisiin metsästyskortin lunastaneiden määrään, ja kortin lunastaminen on pakollista jokaiselle metsästäjälle. Tämä on pieneen maahan nähden huomattavan suuri määrä ja Suomessa onkin väkilukuun suhteutettuna enemmän metsästäjiä kuin muissa Euroopan maissa. Voidaan siis tosiaan sanoa, että Suomalaiset rakastavat metsästystä, olipa kyseessä sitten hirvien tai bonusten metsästäminen jopa kansainvälisellä mittapuulla. Metsästyksellä on pitkät perinteet Suomen historiassa vaikka metsästettävät lajit ovatkin vaihdelleet merkittävästi ajan kuluessa.

Metsästys Suomessa entisaikaan

Suomessa metsästyksellä on pitkä ja aktiivinen historia, jolla on tiettyjä ominaispiirteitä. Kaukaisemmassa historiassa eritoten hylkeellä on ollut merkittävä rooli metsästettävänä riistaeläimenä. Hyljettä onkin jo pyydetty Suomessa Itämeren rannikolla aina kivikaudelta saakka, tosin nykyään eläin on rauhoitettu. Pääasiallisesti metsästys tapahtui kevätjäillä käyttämällä erityisiä harppuunoita, joissa oli luusta tehty kärki. Hylkeenpyynti huomioitiin myös uskonnollisissa menoissa, sillä Pohjanmaan rannikolta on löytynyt muinaisia kivirakennelmia osana hylkeenpyyntikulttuuria. Hylkeestä saatiin ruokaa mutta sen nahat olivat erityisen arvokkaita ja niitä kaupattiin vieraisiin maihin saakka.

Keskiajalle tultaessa hylkeenpyynnin lisäksi turkiskauppa kasvoi ja kettua, kärppää, näätää ja etenkin oravaa metsästettiin. Myös lintuja hyödynnettiin, sillä niistä saattoi saada ruokaa etenkin niiden pesimäaikaan. Saaristoalueilla linnustus oli erityisen tuottoisaa verrattuna maan muihin osiin. Linnuista etenkin teeri sekä eri sorsalajit olivat metsästyksen kohteena ja niiden kannat säilyivät kohtalaisen vakaina aina nykyaikaan asti.

Metsästys nykyaikana

Nykyaikana Suomessa on vielä varsin elinvoimainen metsästyskulttuuri ja metsästettäviä lajeja on enemmän kuin muina aikoina. Uusia metsästyslajeja on lisäksi tullut Suomeen. Hirvestys on ollut jo pidempään osa suomalaista metsästyskulttuuria, mutta hirvien määrä on kasvanut ajansaatossa, sillä ennen metsät eivät pystyneet kannattamaan yhtä suuria hirvikantoja.

Lähempänä nykyaikaa Suomeen on myös tuotu useita eri vieraslajeja, joista monet ovat metsästettäviä. Esimerkiksi minkki ja piisami on tuotu turkiseläimiksi mutta ajoittain niitä myös metsästetään Suomen luontoon kuulumattomina lajeina. Valkohäntäpeura on puolestaan Amerikasta asti tuotu, Suomen luontoon sopeutunut riistaeläin. Pyydettävää villisikaakin Suomesta löytyy, vaikkakin vähäisemmissä määrin moniin muihin Euroopan osiin verrattuna.

Hirvenpyynti on tärkeä osa suomalaista metsästystä ja vuosittain metsästettävien hirvien määrä on useita kymmeniä tuhansia yksilöitä. Nykyään kuitenkin kappalemäärässä mitattuna sinisorsa, teeri, sepelkyyhky ja metsäjänis ovat saalistilastojen huippupäässä.

Suomalaiset ovat siis verrattain metsästykseen intoutunutta kansaa mutta metsästystoimet ovat tarkasti määrättyjä nykypäivänä. Riistanpyyntiin liittyy useita eri rajoituksia lain määrääminä ja niitä noudattamatonta metsästäjää voidaan syyttää metsästysrikoksesta. Metsästysrikoksia tutkii poliisi ja varsinaisen syyttämispäätöksen tekee syyttäjä, minkä jälkeen metsästäjä voidaan tuomita sakkoihin tai jopa vankeusrangaistukseen.

Monien lajien metsästystä rajoitetaan tarkasti ja esimerkiksi entisaikana laajalti metsästettyä hyljettä ei saa enää pyytää. Nyky-Suomessa metsästys on kuitenkin ollut ristiriitainen aihe aina ulkomaita myöten, sillä Suomen susikannan määrä on herättänyt kritiikkiä eläinsuojelujärjestöjen osalta. Lisäksi Suomi on EU:n mukaan rikkonut lintudirektiiviä Ahvenanmaan osalta.

Suomi on nuorison osalta varsin metsästystä rakastava kansa. Vaikka pääsääntöisesti metsästäjien määrä on ollut laskeva ja koostuu vanhemmasta miespuolisesta väestä, nuorten määrä metsästäjinä on ollut kasvussa. Metsästys koostuu muustakin kuin varsinaisesta eläinten pyynnistä, sillä metsästys on myös merkittävä sosiaalinen kokemus, jossa jokainen metsästäjä on osa metsästysseuraa- tai porukkaa. Niiden kautta suomalaiset saavat metsästyskokemuksien lisäksi paljon liikuntaa ja sosiaalisia kokemuksia muiden metsästäjien kanssa. Suomi on siis historian ammoisista ajoista ollut metsästystä rakastava kansa ja perinne elää yhä vahvana.